Ei mitään nähtävää

Pienemmissä kaupungeissa valitetaan usein, miten ei ole mitään nähtävää.  Elokuvateattereista puhuttaessa alkaa napina ohjelmiston kapeudesta ja Hollywoodin suurtuotantojen ylivallasta. Jos joku kiinnostava elokuva sattuukin kaupunkiin saapumaan, ovat ne viisi järjestettyä esitystä aina silloin kun on saunavuoro. Tottahan olisi hienoa päästä näkemään tuoreeltaan vaikka Cannesin voittajat tai kotimaiset dokumenttielokuvat, mielellään sopivaan ilta-aikaan ja isolta kankaalta. On helppo napista siitä, miten kyseenalaistavia, ajatuksia herättäviä ja taiteellisesti kunnianhimoisia elokuvia ei ole tarjolla. Hitot, onhan niitä. Laskekaapa yhteen matineat, elokuva-arkiston esityssarja, elokuvakerhon X:n esitykset, Dokumenttiklubi, Cinemaren, Viscultin ja Rokumentin esitykset ja elokuvayhdistyksen monet tapahtumat. Tapiossa esitetään helposti toistasataa vaihtoehtoista ja mielenkiintoista elokuvaa vuosittain teatterin oman perusohjelmiston ohella. Itse en ainakaan uskalla valittaa mistään ennen kuin lisään aktiivisuuttani käyttää hyväkseni näitä tapahtumia.

Tätä kirjoittaessa Tapion ohjelmistossa pyörii kaksi suomalaista dokumenttielokuvaa, Reindeerspotting ja Miesten vuoro. Dokumentit ovat hyvä esimerkkejä, siitä miten hyviä elokuvia kyllä esitetään järkeviin aikoihin kunhan niillä vain on katsojia. Jatkossa tilanne tulee muuttumaan digitaalisuuden kautta huomattavasti, kun teattereiden ei tarvitse taistella muutamasta hassusta filmikelasta. Esityskopioiden teettämisen hinnan alentuminen tulee laajentamaan tarjontaa. Näin katsojilla on yhä enemmän vaikutusvaltaa siihen, mitä kotikaupungin teatterissa pyörii.

TRAILERI – Reindeerspotting – Pako joulumaasta

TRAILERI – Miesten vuoro

Suosittelenkin, että kasataan porukka ja mennään katsomaan Reindeerspotting ja Miesten vuoro. Lipun lunastamalla voi osoittaa mielipiteensä vaihtoehtoisemman ohjelmiston puolesta 3D-animaatioiden rintamaa vastaan. Ja samalla näkee kaksi huikeaa kotimaista elokuvaa. Lupaan, että jos tekin menette, niin minäkin tulen.