Elokuvahommia

Olen yli 10 vuotta harrastanut elokuvien ja elokuvajulisteiden keräilyä. Löysin hiljattain nettihuutokauppakohteen, jossa joensuulaisella myyjällä oli tarjolla n. 2500 kpl vanhoja elokuvajulisteita. Kyselin mahdollisuutta ostaa julisteita pienemmissä erissä, jos joku ei tee tarjousta koko kasasta. Huutajia ei ilmaantunut, joten sovin tulevani katsomaan julisteita. Pyysin mukaani toista keräilijähörhöä, ja lähdimme eräänä sunnuntai-iltapäivänä ajelemaan Tohmajärvelle, julisteet olivat varastoituna kesäasuntona toimivassa maalaiskartanossa. Tässä vaiheessa mielessäni oli lähinnä epämääräinen paperikasa, josta hyvällä tuurilla voisi löytyä jotain kiinnostavaa.

Perillä selvisi, että myyjä oli keräillyt julisteita 60-luvulta 90-luvun vaihteeseen. Hän oli työskennellyt useita vuosia koneenkäyttäjänä Joensuun elokuvateattereissa ja ottanut talteen julisteen suunnilleen jokaisesta elokuvasta. Julisteet olivat siistissä pinossa ja suurin osa vieläpä taittamattomia ja huippukuntoisia. Julisteita selatessa yleisimmät lausahdukset olivat “Hitto!” ja “Aijaijai!”. Lapsi karkkikaupassa -vertaus tuntuu vähättelyltä, kun nimet Altman, Buñuel, Bronson, Chaplin, Cronenberg, Eastwood, Fellini, Peckinpah, Polanski jne. vilisevät silmien edessä koristaen upeaa julistetaidetta. Jotakuinkin kaikista suosikkielokuvistamme löytyi juliste, joista suurta osaa ei ole näkynyt koskaan yksittäisenä myynnissä. Pari tuntia kestänyt selaamissessio jutusteluineen oli ehdottomasti keräilyurani kohokohta, ikään kuin ”graalin maljan” löytäminen.

Kun kaikki oli selattu läpi, piti ihan istuutua pulssin tasaamiseksi. Tässä vaiheessa tiedostimme, että yksittäisten julisteiden ostaminen ei onnistu, valintaprosessi olisi mahdottomuus. Lisäksi helsinkiläinen ostajaehdokas oli lähettänyt tarjousta sähköpostilla. Tuumasimme, että näitä pyhäinjäännöksiä ei saa päästää Pohjois-Karjalan ulkopuolelle, joten teimme tarjouksen koko pinosta ja kaupat lyötiin lukkoon parin päivän päästä.

Kun miettii, mitä elokuvia etenkin 60-80 -luvuilla on näytetty, tarjonta tuntuu käsittämättömän laadukkaalta. Tasapaino viihteen ja taide-elokuvan välillä on ollut erinomainen. Pakostakin alkoi haikailla menneitä vuosikymmeniä ja toivoa, että olisi voinut nähdä kaiken tuoreeltaan valkokankaalta. Onneksi Joensuussa on elokuva-arkiston näytökset, muuten ahdistaisi.

Myyjän mukaan julisteiden elokuvista vähintään 95% on todella näytetty Joensuun elokuvateattereissa. Toki osa elokuvista on näytetty vain kerran, esim. lauantai-iltapäivisin on näytetty taide-elokuvaa ja sunnuntaisin piirrettyjä. Myös yönäytöksiä on ollut viikonloppuisin.

Charles Bronson (R.I.P.) on ollut todella kova nimi 70-luvun puolivälissä mutta että Bronson-viikko? Joensuussa! (Elokuva)maailma on ollut täydellinen 70-luvulla!

Viimeinen naula talven arkkuun on tietenkin keväinen Ghost of Cinemare tulevana perjantaina!

Viime vuonna myös kevään tapahtuma laajennettiin koko yön mittaiseksi ja ratkaisu osoittautui heti toimivaksi, porukkaa oli kuin Pittsburghissa zombeja. Joensuulaisyleisö alkaa ilmeisesti olla pahassa koukussa houreisiin elokuvaöihin.

Tällä kertaa kuuden elokuvan ohjelmasta voi valkata katsottavakseen neljä. Tekisi mieli sanoa, että ohjelma on paras koskaan, mutta taidan sanoa niin jokaisen tapahtuman kohdalla. Sen voi kuitenkin sanoa, että tällä kertaa moni näytettävä elokuva edustaa genrensä ehdottomasti kajahtaneinta osastoa. Näitä elokuvataiteen merkkipaaluja katsoessa miettii väkisinkin, että onkohan elokuvantekijöillä osa muumeista mennyt liian aikaisin nukkumaan.

Yön aloittaa aikoinaan kohua herättäneen ja monessa maassa kielletyn kostoelokuvaklassikon uusintafilmatisointi I Spit on Your Grave. Kyseessä on erittäin ikävä elokuva, mutta loppuyön elokuvien mielipuolisuus takaa, ettei tapahtumasta todellakaan jää paha mieli. Maailmalla parhaillaan hämmennystä herättävä Finisterra kertoo kahden kaapukummituksen haahuilusta tuonpuoleisesta maailman ääriin. Hienoa, että tällaista tajunnanvirtaa voi nykyäänkin nähdä pitkän elokuvan muodossa.

Wrestling Women vs. the Aztec Mummy on absurdein näkemäni meksikolainen vapaapainipläjäys. (Genren elokuvia on tehty aikoinaan noin 150, tähtenä suuressa osassa jumalaakin suurempi hopeamaskinen Santo). Black Gestapo on kaistapäisyydessään ja poliittisessa epäkorrektiudessaan yksi parhaista bläkkäreistä. Espanjalaisen visionäärin, Juan Piquer Simónin moottorisahamurhailua sisältävä Pieces puolestaan hakkaa palasiksi suurimman osan ns. vakavista slashereista.

Piecesin alkukuvana nähdään Teemu Nikin dokumentti Play God, joka kertoo puihin menneestä splatterelokuvaprojektista. Tämä piinaava dokkari pitäisi näyttää kaikille elokuvanteosta kiinnostuneille, auttaa varmasti jalkoja pysymään maassa.

Ja sitten vielä Mutant Girls Squad. No, siinä mutanttitytöt mm. raiskaavat miehiä mutanttikärsällä. Jännää porukkaa nuo japanilaiset.

Lisää Ghost of Cinemaren elokuvista osoitteessa www.cinemare.net

Nähdään yössä!

Ps. Cinemaren ohjelmaan on toivottu tuoretta norjalaista Troll Hunter -elokuvaa. Filmi ei valitettavasti ollut saatavilla, todella harmi sillä elokuva on aivan loistava, näin se Night Visions Back to Basics 2011 -festarilla. Troll Hunteria yritetään mahdollisesti saada vielä syksyn ohjelmaan, jos se ei esimerkiksi muuten saa teatterikierrosta Suomessa.

To travel in silence / by a long and circuitous route, / To brave the arrows of misfortune / and fear neither noose nor fire

KAHDEN – PILKKU – KOLMEN – KILOMETRIN – PÄÄSTÄ – KÄÄNNY – JYRKÄSTI – OIKEALLE. Voi prkl, ei taas. Tiedossa taitaa olla yksinäinen yö vuokra-autossa keskellä ei-mitään, Etelä-Ranskan vuoristossa. Ei välttämättä ollut kirkkain ajatus lähteä täysin vieraaseen maahan ajelemaan ilman karttoja saatikka kielitaitoa, alesta ostetun navigaattorin varassa. Lue loppuun →